Fiskarsin Lukaali 1896-1996

Fiskarsin kulttuuritoiminta oli vilkasta 1800-luvun lopulla. Ruukissa toimivien yhdistysten toiveena oli saada jäsentensä käyttöön kokoontumistilat. Lisäksi nuoriso tarvitsi tanssitilat. Ainoa tarjolla oleva paikka oli ahdas pesutupa, ”Mankelihuone”, jossa mm. torvisoittokunta, laulukuorot, teatteriryhmät ja esitelmöitsijät kokoontuivat.

Alullepanija Karin von Julin

Fiskarsin Osakeyhtiön ensimmäisen toimitusjohtajan Albert von Julinin vanhin tytär Karin von Julin (1871–1914) oli jo varhain huomannut tilojen puutteen jarruttavan kulttuurin kehitystä ruukissa. Syyskuun 24. päivänä 1895 Karin käynnisti osakemerkinnän ”huvilukaalia” varten. Osakepääomaksi määrättiin 10 000 mk mutta merkintä tuotti vain 2700 mk. Osakkeita merkitsivät lähinnä von Julinin suku ja ruukin virkamiehet. Ulkopuolisista kuuluisuuksista mainittakoon hovineuvos Brummer ja senaattori Mechelin. Fiskars-yhtiön vuoden 1895 budjettiin oli varattu 12 000 mk Lukaalia varten. Lisäksi yhtiö varasi vuoteen 1900 saakka vuosittain 2000 mk Lukaalia ja sen Lukukirjastoa varten. Lukukirjasto toimi Lukaalissa vuosina 1897–1938.

Arkktehti palkattiin

Arkkitehdiksi valittiin fiskarsilainen Waldemar Aspelin, aikoinaan ruukinjohtajana toimineen J.W. Aspelinin poika. Piirustukset saapuivat Fiskarsiin 30.3.1896 ja nimitys ”Lukaali” tuli jäädäkseen. Tyyliltään uusrenessanssinen rakennus pystytettiin seitsemässä kuukaudessa rakennusmestari Johannes Wiklundin johdolla. Uusin kokoontumistilohin tyytyväinen Karin tarjosi rakennusmestarille kahvia ja viiniä lopputarkastuksen kunniaksi 9.10.1896.